Lapsen kanssa kannattaa kehittää lääkkeenotosta tapa, joka on mukava ja siitä voi myös palkita. Jos lääkkeenotto on epämiellyttävää, keskustele vertaistukiryhmissä toisten vanhempien kanssa ja pyydä apua sekä kysy hyväksi todettuja toimintatapoja. Niistä ryhmistä saa uskomattoman paljon apua!
Kirjaan alle, kuinka meillä päästiin mukavaan arkeen astmalääkkeiden kanssa. Mutta tämä on vain yksi keino, joten voit tehdä kaiken omalla tavallasi ja niin kuin lapsellesi on parhain.
Monella astmaatikkolapsen vanhemmalla on käytössä tarralista, jossa jokaisesta astmalääkkeet otto kerrasta saa tarran ja kun tarroja on tarpeeksi, saa jonkun kivan asian, esim. 10 kertaa, saa tikkarin, seuraavan 10 kerran jälkeen saakin jo jäätelön ja kun on otettu 30 kertaa, saa jo pienen lelun. Keinoja on monia, mutta positiivisella ilmapiirillä ja kehuilla pääsee jo pitkälle. Näin lapsi ehdollistuu lääkkeenottoon ja siitä tulee tapa, sekä mukava hetki.
Mikäli lääkkeenotto takkuaa jo, on syytä aloittaa kevyin askelin ja totutella pitämään tilanjatketta ilman lääkettä naamalla. Mikäli oireet ovat vaikeat, kannattaa opettelu jättää seuraavaan kertaan. Ja tehdä totuttelu vasta sitten kun oireet sen sallivat.
Pakottaminen on aina kurja juttu, mutta joskus sekin on ikävä kyllä tullut eteen itsellekin. Tästä syystä luulen tietäväni mistä puhun. Mutta positiivisella lähestymistavalla pääsee todella pitkälle, vaikka olisikin joskus joutunut lapsen pakottamaan ottamaan lääkityksen. Se, että on joskus joutunut antamaan lääkkeen väkisin, ei tarkoita sitä, että sen joutuisi aina antamaan. Tilanteeseen voi tulla muutos, mutta se vaatii työtä ja luottamuksen saavuttamisen.
Anna lapsi leikkii itse tilanjatkeella ja testailla sitä kasvoilleen. Palkitse pienistä saavutuksista ja kehu paljon. Näin päästään ikävästä muistosta eroon, joka on liittynyt tilanjatkeeseen ja astmalääkkeen ottoon. Jossain vaiheessa voit lisätä lääkkeen kiinni tilanjatkeeseen ja anna lapsen jälleen leikkiä sillä. Maailma ei kaadu mikäli lapsi painelee sumua tilanjatkeeseen itse muutamia kertoja. Pääasia on, että jossain vaiheessa astmalääkkeen otosta tulee siedettävä ja ei niin pelottava asia.
Kun lapsi on tarpeeksi tottunut itse käsittelemään tilanjatketta ja lääke ei enää pelota, alkakaa kokeilemaan niin, että aikuinen saa pitää kiinni lääkkeestä, kuitenkaan lääkettä antamatta. Muista palkita lasta välillä, ainakin kun jokin uusi juttu onnistuttu tekemään, ilman pelkoa ja vaikka olisikin tullut takapakkia niin yrittämisestä saa aina kehuja sekä voi saada palkinnonkin. Kun luotto alkaa kertymään, kannattaa leikkiä jatkaa ja sitten kysyä onko ok, jos laitettaisiin lääkeaine jatkeeseen.
Jos lapsi on vielä vastentahtoinen, laittakaa lääke pois, ota lapsi syliin ja jutelkaa miksi. Voi olla, että joudutte tekemään kaiken alusta, mutta tällä kertaa homma etenee varmasti jo nopeammin. Lapsella ei välttämättä ole mitään varsinaista syytä, tilanne voi vaan jännittää. Joskus lasta saattaa pelottaa, että lääke alkaa yskittämään niin kuin aikaisemmin tai sitten voi hakea hieman huomiota, ns. turvan tuntua itselleen lisää.
Kaikki tällainen on hyväksyttävää ja joskus uuden opettelu vain vie hetken enemmän aikaa, etenkin jos siihen liittyy ikäviä muistoja ja pelkoja.
Kun lapsi on taas rauhoittunut, leikitte taas hieman ja jossain vaiheessa kun lapsesta hyvältä tuntuu, voit alkaa asettaa tilanjatketta kasvoille, tukea päätä ja sanoa suihkausäänen, ilman että lääkettä annat. Lapsi saattaa kavahtaa tätä, mutta sitten voit vaikka kutitella häntä ja luoda hauskan ilmapiirin, että “minä vain juksasin, ei hätää. tästä voi tehdä hauskaakin ja vähän hölmöillä”.
Taas jos tämä on ollut liikaa lapselle, palatkaa alkuun ja leikkikää. Muista kehua lasta aina välillä ja palkita. Jossain vaiheessa lapsi kyllä alkaa luottamaan, itse täytyy vaan pystyä rauhallisena eikä menettää hermojaan. Vaikka myönnän itsekin, että välillä turhautti kun lapsi selkeästi haki vain huomiota, mutta kun tarpeeksi kauan touhuttiin, pienissä osissa, useampana päivänä niin kyllä se sieltä tuli ja lapsi sen oppi. Jopa niin hyvin, että terveenä olisi halunnut ottaa tupla-annoksia vain koska halusi näyttää, ettei asia enää pelottanut. Tätä en kuitenkaan suosittele vaikkei kerta nyt maailma kaada tässäkään, mutta lapsilla pyritään kuitenkin pitämään lääkitys niin vähäisenä kuin mahdollista.
Mikäli lapsi on suostunut ottamaan lääkkeen, anna hänelle jokin todella kiva palkinto, esimerkiksi leivo pannukakku sen kunniaksi ja pidätte juhlat tai jotain muuta mukavaa mistä lapsesi tietää onnistuneensa. Tai käykää metsäretkellä piknikillä, potkikaa palloa yhdessä pihalla, katsokaa elokuva yhdessä. Pääasia on, että lapsi tietää, jotta on toiminut hienosti ja astmalääkkeen otto ei enää pelota.
Mikäli tuntuu, että asia pitkittyy ja lapsen on jo saatava lääke, kannattaa se suihkasta tilanjatkeeseen ja antaa lapsen itse se sieltä hengitellä. Annos voi olla tällöin normaalia pienempi, mutta luottamus on aloitettava jostain ja pelko täytyy kitkeä pikku hiljaa pois. Siksi en lähtisi sitä väkisin enää tässä vaiheessa opettelua antamaan. Vaan antaisin lapsen ottaa sen mitä sieltä sillä kertaa hänelle irtoaa ja seuraavan kerran sitten enemmän. Tästä syystä en opettelua alkaisi tekemään astman ollessa pahenemisvaiheessa tai flunssan aikana kun olo on muutoinkin kurja.
Meillä uuden oppimiseen meni 3 päivää, 2 pakettia rusinoita, 1 jäätelö ja pannukakku, eikä astma siitä itseensä ottanut (eikä pahemmin äidin hermotkaan), joten tsemppiä jokaiselle joka taistelee samojen fiiliksien kanssa. Mutta kuten sanoin, positiivisilla teoilla pääsee hyvin eteenpäin.
Terkuin
Janina
Oirepäiväkirjan taustatiimistä
