Yhteistyö Mutsi jyrää – somevaikuttajan kanssa
Vertaistuellinen tarina uupumisesta äitiyden maailmassa
Toinen lapseni Emma syntyi vaikean hyperemeesiraskauden jälkeen keväällä 2020. Pikkuhiljaa huomasimme että tämä täydellinen tyttö voi huonosti ja itki paljon, etenkin iltaa kohden. Nukuttamisista tuli hankalia, ja kahden pienen lapsen kanssa olisi ollut lähes mahdotonta saada heitä nukkumaan, ellei meitä nukuttajia olisi ollut kaksi. Emma puklasi runsaasti, kipuitki ja iho meni etenkin raajoista huonoon kuntoon. Lääkärissä hoidettiin oireita, muttei saatu selvyyttä mistä ne johtuivat.
Kun Emma oli noin 3kk vanha, löysin neuvoja netin vertaistukiryhmästä, ja tiputin omasta ruokavaliostani joitain ruokia pois. Oireet helpottivat paljon. Vaikka kuulin ja luin monesta muusta paikasta, että ruoka-aineet eivät kulkeudu lapseen äidinmaidon kautta, olivat oireet aivan selkeitä.
Kun Emma aloitti kiinteiden syömisen 6kk iässä, homma levisi taas käsiin. Onneksi olimme pitäneet hänelle oire- ja ruokapäiväkirjaa alusta asti. Siitä pähkäilimme yhdessä sisarieni ja puolisoni kanssa että mikä ihme nämä oireet aiheuttaa. Löysimme näiden perusteella muutaman melko varman ruoka-aineen joita uskalsimme antaa.
Testausten, onnistumisten ja epäonnistumisten kautta aloimme löytää sopivia ruoka-aineita. Allergiatesteissä testattiin muutama yleinen ruoka-aineallergia, eikä hän ole niiden mukaan allerginen, ei edes niille joille reagoi voimakkaasti kauttani. Emma on nyt 1v 3kk. Hän pystyy syömään oireitta yhtä öljyä, kahta lihaa ja monia eri hedelmiä, marjoja, kasviksia sekä viljatuotteita. Yhä edelleen hän reagoi kauttani kahteen ruoka-aineeseen, kanamunaan ja soijaan. Joka viikko testaamme hänelle uusia ruokia. Joskus iloitsemme sopivan ruoka-aineen löytyessä, joskus kanniskelemme itkevää lasta läpi yön.
Kirjoitin uupumisesta ajatuksiani.
Vanhemmuus antaa valtavasti, mutta se myös ottaa osansa.
Kun takana on paljon valvottuja öitä tai arki tuntuu muuten ajoittain raskaalta,
ei aina jaksaisi olla niin hyvä vanhempi kuin haluaisi.
”Se tulee salakavalasti.
Mitä enemmän yritän, sitä enemmän väsyn.
Mitä enemmän väsyn, sitä lyhyempi on pinna.
Siitä seuraa huono omatunto.
Olen paska äiti.
Minulla on kaksi lasta, jollain toisella on neljä ja työt päälle.
Ei edes erityislasta, vain nämä minun erityiseni, ihanat, rakkaat.
Miten kehtaan valittaa, joillain ei ole yhtäkään?
Silti mieli huutaa että olkaa hiljaa,
älkää kukaan tarvitko minusta yhtään mitään hetkeen.
Olen koko ajan toisten ympäröimänä,
ja samaan aikaan yksinäinen.
Missä on se tyyppi joka osasi olla rento ja hauska, iloinen ja lempeä?
Vaikka kuinka yritän jaksaa, huomaan uupuvani.
En minä jaksaisi koko ajan olla jotain,
vaikka miten rakastan maailman ääriin, kuuhun ja takaisin,
kuten joka ilta kerron.
Totta joka sana.”
Tuulia Ranta
@mutsijyraa
Uupuminen on salakavala asia, joka tulee pikku hiljaa ja yllättää usein vahvimmankin vanhemman
Joskus kun sairaus yllättää, ei sitä välttämättä enää löydäkään itsestään niitä supervoimia, joita normaalitilanteessa et ole edes huomannut itselläsi olevan.
Normaali tilanteessa, kun kroppa ja mieli voi hyvin, sitä jaksaa enemmän ja pystyy kurottautumaan isohinkin haasteisiin. Ihminen on siitä jännittävä ”eläin”, että se pystyy venyttäytymään äärimmäisissä olosuhteissa todella pitkälle ja ei välttämättä kiinnitä tähän edes sen suuremmin huomiota, vaan on vain ylpeä onnistumisestaan.
Entäs sitten kun voimavarat eivät enää riitäkään, normaaliarjen supervoimat hupenevat ja huomaat olevasi väsynyt. Entäs kun huomaat, ettet enää olekaan koskaan virkeä tai tuntuu, jottei mikään oikein tunnu enää miltään vaan kaikki on vain yhtä harmaata puuroa. Mitäs sitten pitää tehdä? Mihin ne arjen supervoimat ovat kuluneet?
Ihminen uupuu ja sille ei voi mitään. Joskus arki kuormittaa enemmän kuin antaa levolle mahdollisuutta, joskus lepo voi tarkoittaa henkistä tai fyysistä lepoa.
Esimerkkitapauksessa äiti tuntee olonsa kuormittuneeksi arjesta, huomaa uupuneensa ja tuntee, ettei enää riitä sellaisenaan, eikä pysty antamaan lapsilleen kaikkea mitä haluaisi, sekä tuntee huonommuutta siitä että ei jaksa ja myöntää sen.
Allergiat, nukkumattomat yöt, jatkuva itkuisuus ja muut oireet, tekevät äidistä ensin ”voimaeläimen”, joka pystyy kaikkeen ja tekee kaikkensa, kunnes tulee uupumus. Ei enää pystykään, ei enää jaksakaan, ei enää… syvä huokaisu.. Olen paska äiti..
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, olisiko paska tai huono, kyse on vain uupumuksesta ja tilanteeseen väsymisestä. Ja ei, yksikään äiti tai isä, ei ole huono, he oikeasti ovat vain väsyneitä ja tilanteen uuvuttamia.
Itseään ei kannata kuluttaa loppuun, eikä kannata myöskään luovuttaa. Tuoreena vanhempana, kannattaa kuunnella itseään, läheisiä ja pyytää tukea. Joskus tukea saa puolisolta, perheeltä, ystäviltä, läheisiltä, neuvolasta, terveydenhuollosta, netin vertaistukiryhmistä tai joskus vaikka leikkipuistosta toiselta vanhemmalta. Joskus sinne leikkipuistoon ei jaksa edes lähteä, sekin on ok.
Joskus tuntuu, että tunteidensa kanssa jää yksin, ettei kukaan kuuntele tai jos kuuntelee, ei ymmärrä tai joskus ymmärtää, muttei jaksa auttaa. Ehkä kuuntelija on tällöin itsekin uupunut, ei sitä koskaan tiedä muiden elämän tilannetta ja harvoin se on sitä, miltä se ulospäin näyttää. Asian kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin.
Jos oma tukiverkosto on vähäinen, on sitä netissä paljon! Niin kuin esimerkkitapauksessa, netin vertaistukiverkostoista sai hieman apua tilanteeseen. Sieltä löytyy paljon muitakin samassa tilanteessa olevia henkilöitä, ei tarvitse kuin uskaltaa avata suunsa tai paremminkin näpytellä teksti. Sekin on askel oikeaan suuntaan!
Tilanteestasi voit myös keskustella esimerkiksi allergia-, iho- ja astmaliiton neuvontapuhelimien kautta, kysy neuvoa tilanteesi kanssa ja pyri saamaan oireet kuriin. Kun oireet saadaan hallintaan, niin arki helpottuu.
Uupumuksesta toipuminen vie aikaa ja se voi vaatia myös ammattiapua, mutta kuitenkin ensimmäinen askel on otettava ja se askel on sinun.
Lapset kasvavat, oppivat ja pian he osaavat jo kertoa itse, mikä vaivaa ja silloin sinun on helpompi heitä auttaa. Aika helpottaa, omalla tavallaan, kuitenkin oireet saat helpottamaan usein jo pienin muutoksin, eikä sitä tarvitse jäädä odottamaan yhtään pidemmäksi aikaa.
Tsemppiä kaikille vanhemmille oireiden selvittelyyn!
Syksyisin terveisin
Janina- Team Oirepäiväkirja
PS. Ota seurantaan:
Mutsi jyrää – Piirroksia solmutukkaisen mutsin elosta lasten ja tanssivan siipan kera espoolaisessa lähiössä.
Mutsin sivuille pääset alla olevista some-ikoneista.
