Applikaation käyttäjän tarina
Kirjoitan tätä viestiä teille miniänä. Miniänä sellaiselle jäärä appiukolle, ettei toista, no ei vaan, tai ehkä pienesti. Yskää oli ollut vaikka kuinka pitkään, mutta eihän hän halunnut mennä lääkäriin tai saattoi mainita yskästä ohimennen, mutta lääkärit eivät olleet tarttuneet asiaan. Olihan hänellä jo vaikka mitä muutakin pientä oiretta, joidenka vuoksi siellä oli joutunut hypätä. Mutta pitkittyneen yskän takia, eihän sen vuoksi lääkäriin mennä erikseen.
Appiukkoni on lähemmäs 70 vuotias, koko ikänsä raskasta työtä tehnyt, suorasananen isäntä, mahtava tyyppi, joka auttaa perhettään aina kun siihen on tarvetta ja eikä paljon turhasta pukahda. Tai ehkä välillä, mutta monasti tulee asiasta sanomista jos jotain tuloo. Hän ei juuri pidä itsestään meteliä ja onkin sellainen jokapaikan apuri, usein pyytämättä, tietää millon tarvitaan apua sanomatta.
Hänellä on alkanut pikku hiljaa tulemaan pieniä terveydellisiä ongelmia, ei mitään liian vakavaa kuitenkaan, jota ei pystyisi lääkkeillä saamaan tasapainoon. Onneksi näin, onhan hän oikeasti tehnyt todella raskasta työtä koko elämänsä ja kroppa voisi antaa enemmänkin periksi sekä oireilla sen vuoksi.
Kuitenkaan lääkäriasema ei ole hänen mieleensä, ei sitten millään, mutta sinne on mentävä jos oireita on. Kuitenkin omasta mielestään hän oli hypännyt jo ihan tarpeeksi tohtoreiden pakeilla, mutta edelleen pitkittynyt yskä vaivasi, sitä ei oltu tutkittu erikseen.
Olimme viime talvena perheen kesken Lapissa ja aloin kuuntelemaan yskää enemmän. Se vaivasi yöunia, päivällä, istuen, maaten, kävellen, lähestulkoon koko ajan. Mietin yöllä, jotta tuohon on saatava apua. Siinä sitten päätin, että pistän appiukkoni testaamaan omia astmalääkkeitäni seuraavana päivänä.
Aamupäivästä mainitsin, että tuosta yskästä on mentävä lääkäriin ja appiukko kohautteli hieman olkapäitään, tuumaili, jotta jossain vaiheessa näin kai on. Iltapäivällä tungin inhalaattorini jo hänen käteensä, että nyt perkele testaat noita. Jälleen kohauttelua, mutta jäi pyöritteleen niitä käsiinsä. En huolinut piippuja takaisin, sanoin jotta testaa nyt vain. Hetken päästä huomasin kun appiukko testaili niitä keittiön puolella, menin neuvomaan oikeaoppisessa lääkkeenotossa.
Siinä illan aikana appiukko otti piippuja pariinkin otteeseen, välillä yskä yltyi kovaksikin, mutta taisi silti helpottaa. Keuhkoputkista lähti paskat liikenteeseen. Seuraava yö oli vaikea, yskitti ja limaa irtosi. Mutta reilu vuorokauden jälkeen appiukko oli kuin uusi ihminen.
Eipä miniä enää saanut lääkkeitään takaisin, kun appiukko tuumasi, jotta näistähän on apua. Oli minulla itsellä varakappaleet, joten pitäkööt. Niin appiukko uskoi, että ehkä hänen on mentävä lääkäriin saadakseen itselleen oikea lääkitys ja astmadiagnoosi.
Niin hänelle tehtiin spirometria, lääkitys kohdilleen ja yskä on kadonnut. Nyt hän tuumailee jo, jotta olisi vain pitänyt mennä aikaisemmin ja vaatia itselleen hoitoa sekä tutkimuksia. Anoppinikin tuumasi minulle, että niin vain miniän jääryys sai appiukon lääkäriin. Ettei hänen sanaansa enää kuunneltu.
Kerron tämän tarinan vain siksi, että astma voi puhjeta missä tahansa iässä ja kenelle vain. Siihen täytyy hakea apua ja joskus läheisen on pakotettava hakemaan sitä.
Että onneksi olen minäkin välillä jäärä, jotain hyötyä siitäkin.
Nimim. Jäärä-miniä